Alkukesän 1975 juoksuharjoittelu ja kilpailuja

31.12 Alkukesän 1975 juoksuharjoittelu ja kilpailuja: Näin vuoden viimeisenä päivänä palaan muistoissani kesän 1975 tapahtumiin. Kerron taas kerran juoksuharjoittelusta ja kilpailuista, niistähän minulla on tarkat päiväkirjamerkinnät. Yksi tärkeä osa niistä kuitenkin puuttuu, sillä niissä ei ole mitään mainintaa työnteosta, mitä kuitenkin tein paljon kotitilallani.

Kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen seivästin reilun kahden viikon aikana ennätysmäärän heiniä seipäille. Samalla tämä kesä jäi viimeiseksi, jolloin kaikki heinät laitettiin seipäille ja kuivumisen jälkeen sieltä edelleen kahteen erilliseen latoon. Seuraavana vuonna lähes kaikki heinät korjattiin tuoreheinäksi rehusilppurilla AIV-säilöntähappoa käyttäen. Niinpä tämä kesä jäi ennätyskesäkseni mitä tulee heinäseipäiden lukumäärään.

Kotipellolla seivästin kaikkiaan 1200 seivästä kahden viikon aikana ja lisäksi naapurin pellolla noin 300. Sata seivästä päivässä kuuden päivän aikana viikossa. Sellainen oli päivän tahti joka päivä. Sunnuntaina pidettiin vapaata eikä menty koskaan pellolle ainakaan heinien takia, kylvötöiden ja puintien aikaan tämä ei välttämättä toteutunut. Aamulenkin jälkeen alkoi seivästys ja päättyi neljän aikaan iltapäivällä. Iltasella tai heti seivästyksen päättymisen jälkeen lähdin juoksemaan päivän pääharjoitusta.

Kun kotipellon heinät oli saatu seipäille, niin vaihdoin peltoa. Menin veljeni kanssa auttamaan saman peltoaukean toisella reunalla asuvaa iäkästä Kyyrösten pariskuntaa, jotka olivat aikoinaan joutuneet jättämään kotiseutunsa jonnekin Laatokan Karjalaan. Heidän lapsensa olivat muuttaneet asumaan kaupunkeihin ja he olivat jääneet kahdestaan. Seivästimme Aleksi  Kyyrösen pellolla kolme tai neljä päivää. Missään en ollut nähnyt niin pitkiä seipäitä kuin siellä. Heinätukon nostaminen ei ollut aina helppoa seipäiden pituuden takia. Työpäivän aikana oli ruokailu, mikä erityisesti jäi mieleen, sillä Kertun karjalaista vieraanvaraisuutta ja ruokien monipuolisuutta ei voinut olla huomaamatta.

Nyt jätän työt ja menen kesäkuun harjoitteluun. Aamuisin juoksin sen normaalin 7,3 kilometrin lenkin, mistä jo joskus mainitsin. Joensuulainen valmentajani lähetti taas valmennusohjeitaan, mutta en muista tapasinko häntä enää yhtään kertaa. 15-20 kilometrin löysävauhtisia lenkkejä oli kesäkuussa 7 kertaa. Kesäkuussa oli yhteensä 53 harjoituskertaa jalkojen pysyessä terveinä. Kilometrejä kertyi n. 430 km.

Vetoharjoitukset olivat vaihtelevia pituuden suhteen. Oli 100, 200, 400 ja 600 metrin vetoja. Otan muutaman esimerkin: 2×7×200 m aikaan 31,5 s. Tarkoitti sitä että juoksin 200 m aikaa n.31 sekuntia ja sitten sama matka hölkkää. Tämä 7 kertaa. Kun sarja oli tehty, niin välissä 10 minuuttia hölkkää ja sitten toinen sarja. Oli myös sellaisia kuin 7×400 m aikaan 65,5 s 400 metrin palautuksella tai 5×600 m aikaan 1.40, vetojen välissä hölkkäsin puolitoista minuuttia. Muutaman kerran juoksin myös 10 km vauhtileikittelyä, ts. matka sisälsi eripituisia vetoja tuntemuksen mukaan. Kaiken kaikkiaan voin todeta, että jo kaksi vuotta aiemmin harjoittelin huomattavasti kovempaa, kun juoksin ilman valmentajaa oman pääni mukaan.

Toukokuun Porvoon SM-maastoissa olin sijoittunut hienosti neljänneksi. Kesän tavoitteena oli hyvä sijoitus heinäkuun lopulla pidettävissä ratajuoksun SM-kisoissa, missä A-poikien matkana oli 3000 metriä. Kesäkuu sisälsi yllättävän monta kilpailua. Seuraavassa tarkastelen niitä, ovathan harjoituspäiväkirjani merkinnät edessäni.

Kesäkuun puolivälissä olivat piirinmestaruusviestit, mitkä järjestettiin Joensuussa. Molempina perättäisinä päivinä juoksin 800 metriä.  Ensin Joensuun Katajan miesten kakkosjoukkueessa juoksin  osuuden aikaan 2,06,6 joukkueen sijoituksen ollessa kolmas. Seuraavana päivänä A-poikien sarjassa aikani oli 2.08 joukkueen ollessa toinen. Ei ole mitään muistikuvaa, mutta arvelen, että Kiteen Urheilijoiden joukkue oli meitä Katajalaisia nopeampi. Tässä vaiheessa näytti siltä, että kehitystä 800 metrin matkalla ei minun kohdallani ollut tapahtunut kovinkaan paljoa kuluneen kolmen vuoden aikana.

Sitten oli vuorossa juhannuskisat, joita silloin 70-luvulla järjestettiin ympäri Suomea monilla paikkakunnilla. Harjoituspäiväkirjassani lukee, että kisat olivat Lapinlahdella, mutta minä muistelen, että ne olivat Vaalassa. Joka tapauksessa oli niin, että Joensuun Katajasta oli monta juoksijaan osallistumassa miesten 3000 metrin kilpailuun, johon minutkin oli ilmoitettu. Katajan miesjuoksijat Taisto Honkanen, Jouko Rannanpää ja Hannu Sorasalmi ottivat minut kyytiinsä Juuan Vihtasuota ja ajoimme Nurmekseen Porokylän keskustaan, missä osuuskaupan yläkerrassa oli baari. Sinne kiipesimme ja joimme kahvit kahvileipien kanssa. Sitten jatkoimme matkaa kisoihin, mitkä muistikuvani mukaan olivat Vaalassa.

Vaalassa asui siihen aikaan Suomen kärkijuoksijoihin lukeutuva Paavo Leiviskä, jonka ennätys maratonilla on vähän päälle 2.15 ja kympin ennätys vähän alle 29 minuuttia. Tämä pitkänhuiskea juoksija oli myös tässä kilpailussa mukana. Mitään muuta en muista tästä kilpailusta. Merkintöjä katsoessani huomaan, että olin kilpailussa 10. ajalla 8.49. Se jäi viisi sekuntia edellisen vuoden ennätyksestäni.

Kesäkuun lopussa myös Juuan vanhalla 300 metrin hiilimurskapintaisella kentällä järjestettiin piirikunnalliset kilpailut. Muistan kuinka edellisenä päivänä, mikä oli lauantai, olin ollut koko päivän onkimatkalla kaukana salolla, minne oli kuljettava jalan, koska vielä siihen aikaan siellä ei ollut metsäautoteitä. Juoksin niin kovaa kuin pääsin alusta lähtien vuotta nuoremman Juuan Urheilijoiden Jarmo Tolvasen seuratessa kintereillä. Voitin niukasti omalla ennätykselläni 2.04.0. Aika oli minulle erinomainen ottaen huomioon hitaan radan. Kilpailun jälkeen juoksin vähän yli 10 kilometrin matkan kotiini.

Huomaan, että vielä tässä kuussa joensuulainen valmentajani lähetti harjoitusohjeet, mutta siihen se sitten päättyi. Heinäkuussa harjoituspäiväkirjassani ei ole enää oikeanpuoleista Tavoite-saraketta, sillä mies hävisi kuvioista kuin tuhka tuuleen mitään itsestään ilmoittamatta. Niinpä tästä eteenpäin laadin harjoitukseni itse oman suunnitelmani mukaan. Ja tämän kuvioista hävinneen valmentajani tapasin vasta 20 vuotta myöhemmin aivan muissa merkeissä kuin urheiluasioissa.