lauantai 29. huhtikuuta 2017

B-poikana Juuan päivärippikoulussa

    
29.4 B-poikana rippikoulussa: Vuonna 1972 täytin 15 vuotta. Samalla se tarkoitti sitä, että olin siirtynyt B-poikien sarjaan. Siihen aikaan sarjajako yleisurheilukentillä oli erilainen kuin nykyisin. 15-16 vuoden ikäiset olivat B-poikia tai B-tyttöjä. Vastaavasti A-poikia ja A-tyttöjä olivat kaikki ne, jotka olivat 17-18 vuoden ikäisiä. 19-20 vuoden ikäiset kuuluivat nuorten sarjaan. Tästä vanhemmat olivat sitten aikuisurheilijoita. Nykyisin on vielä omat sarjat alle 22 vuoden ikäisille.

Ensimmäinen kilpailuni B-poikien sarjassa oli maastojuoksun Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskilpailut, mitkä pidettiin Kiteellä. Juuan Urheilijoissa olin kilpaillut jo edellisenä kesänä. Juuan Urheilijat oli perustettu viisi vuotta aiemmin, joten en tiedä, oliko kukaan seuran jäsen voittanut missään lajissa piirinmestaruutta. Tavoitteeni oli tietenkin voittaa tämä B-poikien neljän kilometrin matka, mutta Kiteen Urheilijoita edustanut Veikko Vanhanen voitti kilpailun ennen minua. En muista, kilpailinko enää koskaan tämän jälkeen hänen kanssaan. Se jäi ainakin mieleeni, että hän oli minua paljon vahvempi ja kookkaampi. Mutta tämähän ei ollut uutta, mitä jouduin kohtaamaan ennen aikuisvuosia!

Maastojuoksun piirinmestaruuskilpailujen jälkeen on aina Suomenmestaruuskilpailut. Seurassa kukaan ei kuitenkaan tajunnut, että olisin voinut vallan hyvin mennä näihin kilpailuihin. Minäkään en ymmärtänyt kysyä niistä mitään. Sitten sain lukea, että maastojuoksun SM-kisat oli järjestetty Nilsiässä. Juuan ja Nilsiän välissä on vain Rautavaara, joten matka kilpailupaikalle olisi ollut lyhyt. Niin SM-tason kisat jäivät vielä kokematta ja sama toistui myöhemmin kesällä ratajuoksujen osalta.

Kesän aikana ennen juhannusta oli aika mennä rippikouluun. Ajoin joka aamu polkupyörällä kymmenen kilometrin matkan Laivarannan lähellä olevalle Juuan seurakuntatalolle, jossa päivärippikoulu järjestettiin. Lähellä eläkeikää ollut Kauko Karjalainen, joka vähän aiemmin oli tullut Juuan kirkkoherraksi, piti kaikki oppitunnit. Niissä Jumalan sanan opetuksissa ei sinänsä ollut minulle mitään uutta, koska jo vuosia aiemmin olin käynyt aina omalla kotikylällä pidetyssä sunnuntaipäivän pyhäkoulussa. Lisäksi kuuntelin usein radiosta sunnuntain Jumalanpalveluksen. Vihtasuon koulun keittäjänä toiminut Elina Väyrynen oli toinen pyhäkoulun pitäjistä ja toinen oli Multalan talon entinen emäntä Martta Kuittinen, jota kutsuttiin Multalan Martaksi. He tulevat saamaan palkkansa!

Pitäessään päivärippikoulua kirkkoherra Kauko Karjalainen kertoi meille sen, että hän oli nuoruudessaan ollut siinä joukkueessa, mikä oli voittanut jääkiekon kautta aikojen ensimmäisen Suomen mestaruuden. Tämä jääkiekkojoukkue oli Viipurista ja seuran nimi oli Viipurin Reipas. Viipurin Reippaan jääpalloilijat olivat osallistuneet vuonna 1928 pelattuihin ensimmäisiin jääkiekon Suomen mestaruuskilpailuihin ja saavuttaneet Suomen mestaruuden, mikä jäi jääkiekossa seuran ainoaksi.

Rippikouluaikaan piti opetella muistamaan tiettyjä opetettavia asioita erityisen hyvin. Yksi niistä oli Isä meidän-rukous, mikä piti oppia ulkoa. Siinä ei ollut mitään vaikeutta, koska jo pienestä pitäen olin sanonut sen sisältämät sanat hiljaa mielessäni joka ilta nukkumaan mennessäni. Näin tapahtui joka ilta aina siihen asti kun menin armeijaan ja vielä senkin jälkeen. Tällaisen rukoukseen oli aina hyvä nukahtaa ja se antoi aina sisäisen rauhan. Eikä tämä rukous ole menettänyt merkitystään vielä tähän päivään mennessä, vaikka rukoilla voi muutenkin ja aivan eri sanoilla.

Rippikoulun aikaan yhtenä iltana menimme Juuan Urheilijoiden kanssa piirinmestaruusviesteihin, mitkä pidettiin Polvijärvellä. Meillä oli B-poikien sarjassa neljän juoksijan joukkue ja kilpailumatkana oli 800 metrin viesti. Olin joukkueen ankkuri ja hävisimme sekunnin kymmenyksellä voittaneelle joukkueelle. En voittanut juuri koskaan loppukirikamppailua, koska minulla ei ollut mitään loppukiriä. Poikkeuksen teki sitten myöhemmin pisimmän matkan loppuratkaisut, mutta silloin ei ollut kyse mistään loppukiristä vaan siitä, kuka jaksaa paremmin loppuun saakka. Tämä Polvijärven juoksu jäi omalla kohdallani ainoaksi kerraksi, jolloin koko joukkue koostui pelkästään juukalaisista. Muut mukana olleet olivat Paalasmaan saarella asunut Helge Halonen ja Raholassa asunut Kari Rissanen. Neljättä juoksijaa en muista. Olisiko hän ollut Kopravaarassa asunut Jorma Turunen?

Rippikoulu päättyi juhannuksena Juuan kirkossa konfirmaatioon. Pidin sitä silloin jonkinlaisena muodollisena tilaisuutena. Ajatukset tämän asian suhteen eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Silloin ei sentään tarvinnut pukeutua valkoiseen asuun kuten nykyisin taitaa olla. Jotkut selittävät, että konfirmaatio on kasteen vahvistamista. Mistähän sekin tieto on saatu? Ei ainakaan Raamatusta sellaista ohjetta löydy! Ja silloin ollaan ihmisselitysten varassa. On varmaan niitäkin, jotka löytävät uskon rippikoulun aikaan kuullessaan Jumalan sanaa. Hyvä niin! Onhan niin, että henkilökohtainen usko voidaan saada ainoastaan Jumalan sanan kautta. Mutta mikään yhteinen ulkoa opeteltu uskontunnustus ja sen toistaminen ei tee kenestäkään hengellistä ihmistä. Uskon löytäminen ja sen saaminen omaan sisimpään on paljon suurempi juttu kuin perinteisiin pohjautuvat muodolliset rituaalit. Ihminen ei pysty koskaan kahlitsemaan Jumalan Henkeä eikä sitä näin ollen voida syöttää millään keinotekoisella tavalla toiseen ihmiseen.

On minustakin sellainen vaatimaton rippikoulukuva, jossa seison ruusu kädessä kirkon seinän läheisyydessä lyhyeksi leikattu vihreä nurmikko kenkien alla. En tiedä, kuka otti kuvan, koska meillä ei vielä kameraa ollut. Voi olla, että kirkossa ei ollut muita läheisiä kuin äitini. Isä oli jälleen kerran joutunut viinapullon vangiksi ja oli jossain muualla ryyppyreissuillaan koko juhannuksen ajan.
                                                             

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Juoksuharjoittelun määrä lisääntyy vuonna 1972

28.4 Juoksuharjoittelun määrä lisääntyy vuonna 1972: Kun katson vanhoja harjoituspäiväkirjojani, niin niistä käy ilmi, että keskikoulun neljännen luokan syyslukukaudella marraskuussa ja joulukuussa juoksin yhteensä 140 km. Nämä kaikki olivat kovavauhtisia kilometrejä kuten aiemmin. Vuoden 1972 alussa kolmen ensimmäisen kuukauden kilometrit olivat harjoituspäiväkirjan mukaan noin 90, 110 ja 160. Jossain tässä vaiheessa kävi niin, että polveni kipeytyi äkillisesti eikä se mennyt kokonaan suoraksi vaan jäi ikään kuin lukkoon.

Niinpä jouduin käymään Juuan sairaalassa, missä kaikille juukalaisille tuttu lääkäri Matti Pohjola laittoi pistoksen polveeni. Sen piikin avulla ja muutaman päivän levolla polvi tuli jälleen terveeksi. Kipeytymiseen saattoi olla syynä kovat pakkaset. Kun minulla oli päällä pelkät verkkarit eikä mitään tuulen pitäviä asuja vielä ollut, niin ei ollut ihme, että tuli tällainen vamma. Meni vielä yli vuosi ennen kuin sain ensimmäisen tuulipukuni verkkareiden päälle. Sen jälkeen polvissa ei juuri koskaan enää ollut kipeytymisen oireita.

Huhtikuussa lisäsin kilometrien määrää siten, että juoksin tasaisesti joka päivä kymmenen kilometrin lenkin. En juossut enää kaikkia harjoituksiani kovalla vauhdilla, vaan kympin lenkkeihin käytin melko tarkalleen aikaa 40 minuuttia tai vähän alle. Ja silloin se tarkoittaa neljän minuutin kilometrivauhtia. Kilometrimääristä mainittakoon se, että huhtikuussa juoksin noin 300 km, toukokuussa 270 km, kesäkuussa 280 km, heinäkuussa 170 km ja elokuussa 140 km. Toukokuusta lähtien koko kesän ajan tein jälleen paljon erilaisia vetoharjoituksia kovalla vauhdilla päivästä toiseen. Pääasiassa juoksin vain yhden kerran päivässä. Kesällä harjoitukset sisälsivät usein myös kuuden kilometrin pituisia kovavauhtisia harjoituksia. 

Syyskuussa 1972 en pystynyt juoksemaan yhtään pitkittyneen jalan rasitusvamman takia. Kaikki koulun syksyn kisat sain unohtaa! Oilin juossut lähes koko elokuun ajan kipeällä jalalla, mikä johti sitten kuukauden täydelliseen taukoon. Tämä oli mitä parhain oppitunti: Jos jalka kipeytyy, niin täytyy heti lopettaa ja pitää vähintään yksi lepopäivä. Usein tämä riitti ja sen jälkeen kaikki oli taas ihan ok! Virheiden tekemisistä oppii aina parhaiten, sen tajusin vuosien mittaan kantapään kautta monessa eri asiassa ja tämän haluan kertoa muillekin.

Harjoituspäiväkirjastani ilmenee, että vuoden 1971 marraskuun alusta vuoden 1972 syyskuun loppuun juoksukilometrejä tuli yhteensä 1650 km. Siihen sisältyi 10 kilpailua, juoksupäiviä tuli 216 mihin sisältyi 297 harjoituskertaa. 65 päivää oli sellaisia jolloin jalat olivat niin kipeät, ettei juoksemaan pystynyt. Tähän lukuun sisältyy syyskuu kokonaan. Mitäs tähän toteaisin näin jälkeenpäin: Ei juoksun harjoittaminen ole aina helppoa nuorenakaan mutta periksi ei saanut antaa!

Yksi harjoitus kesän 1972 aikana täytettyäni juuri 15 vuotta on jäänyt erityisesti mieleeni. Oli helteinen sunnuntaipäivä, kun päätin juosta keskellä päivää kuuden kilometrin lenkin niin kovaa kuin pystyin. Nuorena helle ottaa enemmän voimille kuin vanhempana, niinpä juoksu tuntui erityisen pahalta sellaisissa kohdin, missä aurinko pääsi porottamaan suoraan taivaalta kangasmetsän päälle. Tuntui todella pahalta, mutta jaksoin loppuun saakka aina kotitalon rappusten kohdalle, josta olin myös aloittanut tämän kovan harjoituksen. 

79-vuotias mummoni istui siinä portailla ja näki miten väsynyt olin lopetettuani juoksun. Siinä hetkessä hän tokaisi minulle seuraavat sanat: Onko se pakko ottaa niin tiukille! Se oli pelkkä toteamus eikä oikeasti mikään kysymys. ”Ottaa tiukille” taitaa olla paikallista murretta, se tarkoittaa sitä, että onko pakko rehkiä niin kovaa, eikö vähempikin riittäisi. Tämä oli muistaakseni ainoa kerta, kun mummoni puhui minulle urheilusta. Mummoni saattoi olla ihan oikeassa siinä, mitä hän sanoi! Muutamaa kuukautta myöhemmin mummoni kuoli erikoisen kauniilla tavalla, josta kerron erikseen myöhemmin.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Vielä pitkä väli oman ikäluokan parhaisiin

27.4 Vielä pitkä väli oman ikäluokan parhaisiin: Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin, että kesällä 1971 ollessani juoksin ensimmäisen piiriennätyksen kilometrin matkalla. Samoihin aikoihin juoksin myös kesän toisen 2000 metrin kilpailun. Omalla paikkakunnalla Juuassa oli piirikunnalliset kilpailut. Vanhalla Juuan kentällä, jossa oli 300 metrin hiilimurskarata, aikani oli 6.28. Siitä kilpailusta on jäänyt vain yksi muisto. Muistan kuinka eräs Nurmeksesta kisoihin saapunut nuori mies, joka hyppäsi pituutta ja juoksi pikamatkoja, kannusti minua innokkaasti radan varressa. Nyt tämä sama mies, joka ei ole enää niin nuori, on asunut naapurina yli 15 vuoden ajan! Jos en muista väärin, niin juoksemallani ajalla olin sinä kesänä 14 vuoden ikäisissä Suomen ikäkausitilastossa sijalla 21. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, ketä kaikkia oli edelläni. Olisi mukava tietää, olisiko siellä yhtään tuttua henkilöä. Joka tapauksessa olin melko kaukana sen ikäluokan parhaista juoksijoista, vaikka melko varmasti harjoittelin paljon kovempaa kuin monet muut saman ikäluokan pojat.

Syksyn tullen alkoi myös Juuan keskikoulun neljäs luokka. Syksyllä olin mukana Pohjois-Karjalan koulujen välisissä mestaruuskisoissa. Juuasta piti mennä Ilomantsiin saakka, jossa voitin matkana olleen 1000 metrin kilpailun. Osanottajia oli niin paljon, että kilpailun osanottajat oli jaettu kahteen eri erään. Minulle kaikki muut juoksijat olivat täysin tuntemattomia, joten oli syytä juosta alusta saakka täysillä. Voitin oman eräni ajalla 3.04 ja toiseksi tuli toisen erän voittaja neljä sekuntia heikommalla ajalla. Tavoitteenani ollut kolmen minuutin alitus kilometrin matkalla ei siis täysin toteutunut sinä kesänä.

Juoksuharjoittelustani tein myös tarkat merkinnät vihkooni. Kuitenkin vuosia sitten nämä harjoituspäiväkirjat hävisivät mystisesti jonnekin eikä niitä ole löytynyt. Kuitenkin näistä harjoituspäiväkirjoista on kopiot tallella vuodesta 1972 lähtien, jolloin olin 15 vuoden ikäinen. Juoksija-lehdessä vaikuttava Ari Paunonen halusi joskus vuosikymmeniä sitten nämä harjoituspäiväkirjani lainaan ja kuinka ollakaan, sain niistä otetut kopiot käyttööni kuluneen talven aikana. Arille mitä suurimmat kiitokset! Näin ei tarvitse olla pelkän muistitiedon varassa kun alan kertomaan menneistä nuoruusvuosien ja aikuisiän vuosista liittyen juoksuharjoitteluuni. Vielä 14-vuotiaana harjoituskilometrimäärät olivat pieniä johtuen siitä että juoksin vain 2-6 kilometrin matkoja, mutta aina kovalla vauhdilla. Lisäksi liikuin aina paljon johtuen kaikista niistä tehtävistä, mitä maatilalla tuli tehdä päivittäin etenkin kesäaikaan. Niistä myöhemmin lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Minulla ei vielä kesällä 1971 ollut omia piikkareita, niinpä kaikki kesän kilpailut juoksin sukkasiineissä. Ei ollut myöskään valmentajaa, joka olisi antanut ohjeita juoksuharjoitteluun. Toisaalta en ollut vailla valmentajaa, koska halusin tehdä itse niin kuin tuntui parhaalta. Tosin siihen aikaan luin valmennusohjeita maakunnallisesta sanomalehdestä Karjalan Maasta. Valtimon kunnan liikunnanohjaaja Aarne Halonen, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani, kirjoitti muutaman kerran Karjalan Maassa siitä, miten kestävyysjuoksijan tulee harjoitella eri päivinä ja eri viikkoina. Luin näitä hänen kirjoituksiaan suurella mielenkiinnolla ja sovelsin niitä omaan harjoitteluuni siten, että jätin kaiken hidasvauhtisen juoksun pois ja laitoin tilalle kovavauhtisia vetoharjoituksia. Se tuntui oikealta tavalta harjoitella enkä päätöstäni asettanut koskaan kyseenalaiseksi. Ehkä juuri tällainen harjoittelu murrosiässä kehitti elimistöni sellaiseksi kuin pitikin, kun tavoitteenani oli tulla maailman parhaaksi maratonjuoksijaksi. Näin jälkeenpäin voin todeta, että Aarne Halonen kirjoittamiensa ohjeittensa kautta oli ensimmäinen valmentajani, tosin ison mutkan kautta.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen piiriennätys ja Valtimon Vasaman urheilijoita

19.4 Ensimmäinen piiriennätys ja Valtimon Vasaman urheilijoita: Aiemmin kerroin miten saimme kesällä 1971 erikoisen kalasaaliin, kun nuottaan tarttui pelkästään taimenia ja siikoja. 18 taimenta jaettiin tasan enon ja meidän veljesten kesken. Koska meillä ei ollut vielä siihen aikaan pakastinta, niin se meidän osuus yhdeksän lohikalaa suolattiin. Näihin suolakaloihin ja juoksemiseen liittyy osittain seuraava juttuni.

Yleisurheiluinnostus oli korkealla tasolla vuonna 1971. Juuri tänä vuonna Helsingissä pidetyissä EM-kisoissa Juha Väätäinen voitti sekä 10 000 metrin ja 5 000 metrin kilpailut. Tästä tapahtumasta alkoi Suomen yleisurheilun kultavuodet. Voitot kestävyysjuoksussa olivat ensimmäisiä sitten Berliinin vuoden 1936 olympialaisten jälkeen, joten ei ollut ihme, että kansa kiinnostui suuresti nimenomaan pitkän matkan juoksemisesta. Myös yleisurheilukatsomot ja juoksuratojen reunat alkoivat täyttyä innokkaista penkkiurheilijoista kautta maan.

Olin käynyt kesän aikaan juoksemassa Nurmeksessa 800 metrin ja Kontiolahdella 2 000 metrin kilpailun. Näistä kirjoitin jo aiemmin. Joskus heinäkuun lopulla tai elokuun alussa menin juoksemaan Valtimon kansallisiin kisoihin, kaiketi Raimo Holopaisen autolla, ja matkana oli 14 vuoden ikäisissä 1 000 metrin juoksu. Vaikka Valtimo on pieni paikkakunta Nurmeksen ja Sotkamon välissä, niin siellä oli innokkaita urheiluihmisiä kuten esimerkiksi kunnan liikunnanohjaaja Aarne ”Arska” Halonen, joka oli myös monien tuntema karismaattinen persoona. 

Aarne touhusi kesällä yleisurheilijoiden ja talvella hiihtäjien parissa. Hiihdossa naisten viestijoukkue Kaija Härkin, Ulla Suhonen ja Marja Hakkarainen oli Suomen kärkeä, lisäksi heistä Kaija Härkin kuului naishiihtäjien parhaimmistoon. Lisäksi he voittivat ainakin kerran maastojuoksun SM-kisojen naisten joukkuekilpailun. Miehistä tunnetuin hiihtäjä oli Kauko Kanervo, joka oli myös hyvä juoksija. Yleisurheilussa tunnetuimmat olivat korkeushyppääjä Veijo Salmela ja Aarnen tyttö Anne Halonen, joka pääsi nuorten Suomi - Ruotsi maaottelussa juoksemaan 400 metrin matkaa. 

Tunnetuin urheilijan alku asui kuitenkin vuonna 1971 kymmenen kilometrin päässä kentältä katsottuna Pajukosken kylällä. Jarmo Kärnä on vuotta minua nuorempi, liekö hän ollut silloin kotonaan vai kentällä, sitä en tietenkään tiedä. Oliko hän siellä vai ei, mutta siitä huolimatta hän 18 vuotta myöhemmin hyppäsi pituudessa Suomen ennätystä sivuten tuloksen 816, mikä säilyi SE-tuloksena vuoteen 2005 saakka. Soulin vuoden 1988 olympialaisissa hän oli sijalla 10 ja EM-kisoissa tuli kerran 6.sija. Lisäksi Valtimon Vasaman kasvatilla on yksi pronssi EM-hallikisoista. Melkoisia saavutuksia näin jälkeenpäin katsottuna etenkin kun ymmärtää sen, miten paljon tällä yksinkertaisella lajilla on harrastajia maailman kansojen joukossa. Lisäksi pituushypyn harrastaminen ei juoksun lisäksi vaadi paksua lompakkoa kuten niin monet muut urheilulajit.

Olin harjoitellut koko kesän kovaa. Se tarkoitti sitä, että juoksin aina kovalla vauhdilla, mutta kilometrimäärät eivät olleet suuria. Tavoitteenani oli juosta sinä kesänä kilometri kolmeen minuuttiin. Katsojia koko urheilukentän ympäröivällä alueella oli paljon. Valtimolle oli tultu sinä sunnuntaipäivänä urheilemaan myös kaukaa Pohjanmaalta. Vajaa 50 vuotta aiemmin Peräseinäjoelta lähtöisin ollut Peräseinäjoen susi Ville Ritola (alkujaan hänen sukunimensä oli Koukkari) oli voittanut kahdeksan mitalia kaksissa eri olympialaisissa. Peräseinäjoelta oli myös se poika, jolla oli sen vuoden nopein 1 000 metrin aika noin 2.45. En muista hänen nimeänsä, mutta hän oli pään verran minua pitempi ja meni menojaan heti alusta lähtien. Hän juoksi alle 2.50 tällä Valtimon 350 metrin tiilimurskaradalla.

Tulin toiseksi sukkasiinit jalassa (piikkareita en vielä omistanut) ajalla 3.00,3. Samalla se oli silloin Pohjois-Karjalan piiriennätys 14 vuotiaiden poikien sarjassa. Aika oli sikäli hyvä, että se oli sama, lukiko sen kummalta suunnalta tahansa! Tämän juoksun aika jäi pysyvästi mieleeni, mutta yhtä selvästi myös se, että koko Valtimon kilpailumatkan ajan minulla oli koko ajan jano. Se johtui siitä, että aamulla olin laittanut ruisleivän päälle runsaasti suolalohta, niitä lohikaloja, joita olimme saaneet muutama viikko aiemmin nuotalla. Kala tarvitsee vettä koko elämänsä ajan, mutta niin se vaati vielä pyytämisen jälkeenkin. Sen tunsi ja näin juoksukilpailusta jäi elävä muisto!

PS. Näihin kirjoituksiin voi antaa palautetta. Jatkossa kirjoitan etenkin urheilutapahtumista ja kun minulla ei ole kovin paljon muistiinpanoja, niin lisäyksiä voi tehdä, jos joku muistaa silloisten ihmisten nimiä. Olisi mukava kuulla entisistä kilpakumppaneista ja kaikista niistä, jotka ovat vaikuttaneet eri tavalla urheilun parissa. Joten laittakaa viestiä eteenpäin, jos joku sattuu näkemään näitä juttujani!!



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suomen karsikkopuut - yhteys Israeliin?

Suomen karsikkopuut - Onko niillä historiallinen yhteys Israeliin?

(Katso kirjoitukseen liittyvä tärkeä video: https://www.youtube.com/watch?v=oUAtWMr6qUw  siinä puhutaan suomen- ja karjalankieltä.)


Aloitan tämän kirjoituksen kahdella karttakuvalla, joista ensimmäinen on Nurmeksesta Pielisen rannalta. Paikka sijaitsee noin 10 km Nurmeksen keskustasta etelään. Toinen alempana oleva kartta on Sevettijärven tien varressa Inarijärven pohjoisosassa olevasta Nitsijärvestä. Se sijaitsee noin 30 km Sevettijärvestä Inariin päin. (Alla olevat kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla kuvia.)




Kuvia katsellessa huomataan, että molemmissa kartoissa on sellaisia sanoja kuin Karsikkoniemi, Karsikkovaara ja Karsikkosaari. Lisäksi kuolemaan liittyvät sanat arkku ja hauta löytyvät saarten nimistä näiden Karsikko-sanalla alkavien paikkojen läheisyydestä. Tämän kirjoitus liittyy näihin sanoihin ja samalla suomalaisten ikivanhoihin tapoihin.

Mitä tarkoittaa sana Karsikko?

Karsikko on perinteinen suomalainen vainajaa koskeva merkintä puussa, taikka metsä tai yksittäinen puu, jossa näitä merkintöjä on. Karsikkoa tehdessä voidaan puusta karsia oksia vainajan merkiksi. Usein karsikko sijaitsee tien varrella, asutuksen ja kalmiston välillä. Karsikko tehtiin puuhun yleensä kuljetettaessa vainajaa kirkolle tai kalmistoon. Myös järvien rantojen läheisyyteen on perustettu karsikoita vietäessä vainaja talviaikaan johonkin tiettyyn saareen tai rantaan.

Karsikkopuuhun, yleensä mäntyyn, tehtiin karsikko, eli siitä katkottiin oksia. Joskus ainoastaan latva jätettiin karsimatta - joskus myös tyvipää. Joskus keskelle puuta jätettiin käsivarsiksi kaksi oksaa osoittamaan metsään päin, jos henkilö, jolle karsikko tehtiin, oli naimisissa. Naimattomalle jätettiin vain yksi oksa, joka osoitti tielle päin.

Usein karsikkoa tehdessä tehtiin puun kuoreen pilkka, eli kuorta poistettiin esimerkiksi kirveellä tai puukolla. Pilkka toimi ikään kuin "tauluna", johon tehtiin merkintöjä. Siihen voitiin veistää esimerkiksi vainajan nimi, puumerkki tai syntymä- ja kuolinajat. Myöhemmin tuli tavaksi leikata pilkkaan vuosiluku tai kiinnittää mäntyyn kohon muotoinen musta lautanen, johon oli kirjoitettu vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi.

Karsikoiden tarkoituksena on alun perin ollut vaikuttaa kuolleiden sieluihin siten, etteivät ne tulisi ihmisten ilmoille kummittelemaan. Ilmeisesti on ajateltu, että lähtiessään vaeltamaan kalmistolta takaisin asuinpaikalle sielu ymmärtää kuolleensa viimeistään nähdessään oman karsikko-merkkinsä puussa. Sittemmin karsikkoja on tehty lähinnä vainajan muistomerkiksi. Joillakin suvuilla on ollut kokonaisia sukutauluja karsikkopuussaan.



Liittyykö Karsikko-sana suomalaisten Israel-yhteyteen?

Seuraavassa on osa israelilaisen ystäväni laatimasta kirjoituksesta, jossa kerrotaan karsikko-sanan alkuperästä muinaisessa Israelissa:

Pyhät puut/paalut ja pylväät

Heprealaisen sanan ʼaše·rah′ (mon. ʼaše·rim′) katsotaan tarkoittavan 1) pyhää puuta/paalua/toteemia, joka oli pyhitetty kanaanilaisten hedelmällisyyden jumalattarelle Aseralle tai 2) se edusti Asera-jumalatarta itseään, kuvapatsaana.

" Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Ota härkä, joka isälläsi on, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan asera-karsikko, joka on sen vieressä. Ja rakenna ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle; ota sitten se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi halkojen päällä, jotka saat hakkaamastasi asera-karsikosta." (Tuomarien kirja 6:25-26)

Muinaisheprea kirjoitettiin muinaisilla aakkosilla ennen näitä aramelaisia aakkosia ja silloin sana karath=karsi,katkaise, lausuttiin pehmeällä thaf-kirjaimella, jonka ääntäminen muistutti enemmän 'sh' kirjainta. Thaf kirjain oli muinaishepreassa ristinmuotoinen ruksi, joka on vieläkin suomessa käytössä esim. rastijuoksussa, sekä kun puu merkittiin kaatotuomion saaneeksi. Siitä jäänyt kirjoitusasu tav-ת, jota nykyhepreassa ei enää osata lausua niin kuin se oli alun perin. Mm. Askenaasijuutalaiset ovat säilyttäneet tämän vanhan heprealaisen Tav kirjaimen ääntämistavan rukouskielessään ja Raamattua lukiessaan ja he vieläkin sanovat esimerkiksi sanan shabatti –Shabesh, eikä shabat, kuten me modernissa hepreassa.

Toinen kuningasten kirja kertoo Israelilaisten Asheran palvonnasta. Israelista on löydetty arkeologinen kirjoitus Samariasta 8-9:ltä vuosisadalta e.Kr., jossa kerrotaan , että israelilaiset palvoivat Aseraa yhdessä Israelin Jumalan JHVH:n kanssa. Kanaanilaisilla Ashera jumalatar oli Baalin vaimo ja Israelilaiset tekivät kauhistuksen Herra edessä ja palvoivat Asheraa Israelin Jumalan vaimona!! Niihin menoihin kuului uhrata pyhien puiden, kuten Tammen ja Levonapuun varjoissa eläinuhreja ja riittijuhliin kuului Asheran pappien ja papittarien hurjat seksiorgiat. Tästä Israelin Jumala antoi jyrkät kiellot, mutta uskottomuudellaan Israel veti Jumalan vihan ja kirouksen päällensä aina näihin päiviin saakka.

"Ja Herra antoi Israelille vapauttajan, ja he pääsivät aramilaisten käsistä. Ja israelilaiset asuivat majoissansa niinkuin ennenkin. Eivät he kuitenkaan luopuneet Jerobeamin suvun synneistä,
joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan he vaelsivat niissä; aserakin jäi paikoilleen Samariaan." (2 Kun.13:5-6) 

Aina ei ole kuitenkaan mahdollista päätellä, tarkoitetaanko jossain tietyssä raamatunkohdassa tuota epäjumalanpalveluksessa käytettyä esinettä vai jumalatarta. Joissakin nykyisissä raamatunkäännöksissä alkukielen sana on käännetty vastineella ”pyhä paalu [tai pylväs]”, mutta translitteroitu, kun se selvästi viittaa jumalattareen (AT, JB). Toisissa käännöksissä ei ole yritettykään tehdä tätä eroa, vaan heprealainen sana on yksinkertaisesti translitteroitu tai käännetty johdonmukaisesti vastineella ”pyhä paalu” (Vuoden 1992 kirkkoraamatussa tämä sana on translitteroitu muotoon ”asera” tai käännetty vastineilla ”asera-paalu” ja ”asera-tarha”; vuoden 1938 kirkkoraamatussa vastineita ovat ”asera” ja ”asera-karsikko [karsikko = karsittu muistopuu]”. Joissakin vanhemmissa raamatunkäännöksissä tuo heprealainen sana on tavallisesti käännetty vastineella ”lehto” tai ”metsistö” (Biblia 1776).

Jumala varoitti tästä epäjumalanpalvelusmuodosta kansaansa jo Mooseksen kautta: "12.Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi; 13. vaan kukistakaa heidän alttarinsa ja murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän asera-karsikkonsa. 14. Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala. 15. Älä siis tee liittoa maan asukasten kanssa, ettet, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalillensa ja kutsuvat sinua, sinä söisi heidän uhristaan, 16. ja etteivät heidän tyttärensä, kun sinä otat heitä pojillesi vaimoiksi ja kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä, viettelisi sinun poikiasikin haureudessa kulkemaan heidän jumaliensa jäljessä. 17. Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia."  (2.Ms 34:12-17)

Herra kieltää kansaansa istuttamasta minkäänlaista puuta tai patsasta epäjumalien kunniaksi: " Älä pystytä (alkukielen mukaan – älä istuta -) itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet; Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, sinun Jumalasi, vihaa." 5. Ms. 16:21-22 

Tästä raamatunkohdasta ymmärrämme, että asherat olivat palvomistarkoitukseen istutettuja puita tai ihmisten tekemiä epäjumalan paaluja ja patsaita.

Sekä Israel että Juuda jättivät huomioon ottamatta Jumalan nimenomaisen käskyn olla pystyttämättä pyhiä patsaita, sekä pyhiä puita ja paaluja. He asettivat niitä ”jokaiselle korkealle kukkulalle ja jokaisen rehevän puun alle” uhraamiseen käytettyjen alttarien rinnalle. On arveltu, että paalut edustivat naispuolisuutta ja patsaat miespuolisuutta. Nämä epäjumalanpalveluksessa käytetyt välineet, jotka olivat todennäköisesti siitä, että maassa kerrotaan olleen miespuolisia prostituoituja jo Rehabeamin hallituskaudella. (1Ku 14:22–24; 2Ku 17:10) Valtaan nousi vain harvoin sellaisia kuninkaita kuin Hiskia (ja Josia), joka ”poisti uhrikukkulat ja särki palasiksi pyhät patsaat ja hakkasi maahan pyhän paalun” (2Ku 18:4; 2Ai 34:7.)

Mistä Suomen karsikot löytyvät?

Karsikoiden paikat voidaan jäljittää paikannimien kautta. Tämän kirjoituksen jatkossa on paljon paikannimiä, joissa esiintyy karsikko-sana. Avaamalla linkeistä karttoja voidaan usein myös havaita, että kuolemaan liittyviä paikannimiä löydetään karsikkojen läheisyydestä. On helppo ajatella, että karsikot (karsitut puut) ovat läheisesti liittyneet puiden pyhyyteen ja niillä on oletettu olleen vaikutusta myös kuoleman jälkeiseen elämään.

Kuva karsikkopuun kaadosta

Myös omalla paikkakunnallani Nurmeksessa on ollut karsikkoja. Nurmeksen museosta löytyy harvinainen vanha kuva, jossa kaadetaan karsikkomänty. Huomaa männyn kyljessä oleva paljas koro, jossa melkoisella varmuudella on vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi.


Nurmes on suuren Pielisen rannalla. Vajaan kymmenen päässä keskustasta Lieksaan päin on Karsikkoniemi, mikä on mainittu Pielisen rantakaavassa seuraavin sanoin: "Karsikkoniemen karsikkomännyt (kohteet; sm/7-8) ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, niillä on myös merkitystä maisemapuina".

Seuraavassa vielä pieni lisäys tämän kirjoituksen alussa olevaan karttakuvaan ja edellisen rantakaavan sanoihin: Karsikkoniemen yläpuolella on Karsikkovaara ja Karsikkosuo, niemen vieressä on saari nimeltään Karsikkosaari ja vajaan kahden kilometrin päässä on saari nimeltään Arkkusaari. On helppoa ajatella, että talvella jäiden aikaan, jolloin myös maa oli jäässä, kuollut ihminen vietiin reessä hevosen vetämänä Arkkusaareen odottamaan maan sulamista. Samalla matkalla sitten katkaistiin karsikkomännystä oksa merkiksi vainajan hengelle siitä, että henki ei enää kuulu elävien yhteisöön. Sitten keväällä ennen jäiden lähtöä järvestä ja maan sulaessa roudasta vainaja vietiin hautauspaikkaan mullan alle. Tällä alueella vaaran päällä on Hautakorpi.

Karsikko-sanaan liittyviä paikannimiä Suomessa

Alla on kuntakohtainen luettelo karsikoista pohjoisesta alkaen, paikat olen etsinyt pelkästään karttahaun perusteella. Karsikkopaikan jälkeen on paikkaa tarkentavat nimet, esim. järven tai kylän nimi. Lisäksi muut vieressä olevat karsikko-sanaan liittyvät sanat. Kuolemaan viittaavia paikannimiä on korostettu värillä.

Ivalo (1) *Karsikkoniemi, Inarijärvi, järven pohjoisosassa Sevettijärventien läheisyydessä. Lähellä Hautasaari, kuolemaan liittyvä sana
Muonio (1) *Karsikkoniemi, Muonionjoki
Sodankylä (2) *Karsikkoniemi, Kitinen-joki  Sattanen kylä *Karsikkoniemi, Ylijoki
Posio (1) *Karsikonlampi, Sirniö, keskustasta 31 km etelään.
Ylitornio (3) *Karsikkoniemi, Isovietonen järvi *Karsikkoniemi, Tengeliönjoki *Karsikkovaara, Meltosjärveltä 4 km etelään, Pellosta 42 km kaakkoon
Rovaniemi (2) *Karsikko, Kemijoen pohjoisrannalla, keskustasta 24 km etelään *Karsikko, Sauvoniemi Kemijoen etelärannalla, keskustasta 32 km etelään
Tervola (2) *Karsikkokumpu, keskustasta 10 km kaakkoon *Karsikko, Kemijoen pohjoisrannalla, keskustasta 6 km pohjoiseen
Keminmaa (1) *Karsikko, Ala-Paakkola, Kemijoen itärannalla, keskustasta 14 pohjoiseen

Simo (2) *Karsikko, meren lähellä. Lisäksi Karsikkojärvi. Karsikon entinen kalastajakylä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde.  Lähellä Ruumiskarinnokka, kuolemaan liittyvä sana. *Karsikko, Ylikärppä, Simojoen etelärannalla, keskustasta 33 km koilliseen
Ii (3) *Karsikkokangas, Olhavajoen lähellä, vieressä Karsikko ja Karsikkosuvanto. Olhavasta 3 km itään. *Karsikkolampi, Kuivaniemen ja Iin välillä noin 300 metrin päässä meren rannasta *Karsikkosuo, Oijärven pohjoispuolella. 4 km länteen ja 4 km etelään on kaksi Hautala-tilaa.
Kiiminki (Oulu) (1) *Karsikkosuo, keskustasta 10 km itään. Lähellä on kangas nimeltään Hautamaanpalo kilometrin päässä.
Oulu (2) *Karsikkokangas, Oulun itäpuolella, Oulujoelle 7 km *Karsikonkorpi, Oulunsalo, Oulun lentokentän päähän alle 2 km. Meren rannassa.

Merijärvi (1) *Karsikkomäki, keskustasta 5 km luoteeseen. Vieressä Ristivuori.
Vihanti (Raahe) (1) *Karsikkokangas, noin 1 km keskustasta itään. Vieressä Karsikkomaa
Raahe (1) *Karsikko, Arkkukari, Raahen ja Pyhäjoen välillä meren läheisyydessä. Arkkukari kylän nimi.
Kalajoki (1) *Karsikko, suo, keskustasta 7 km koilliseen
Siikajoki (1) *Karsikkoneva, Revonlahdesta 4 km Raaheen menevän tien varressa
Siikalatva (1) *Karsikonkangas, Rantsilan keskustasta 11 km luoteeseen. Siikajoelle matkaa 4 km. Vieressä Karsikkolampi
Toholampi (1) *Karsikkokangas, Lestijoelle 2 km, keskustasta pohjoiseen 5 km
Haapavesi (1) *Karsikas, asutusalue Nivalan ja Kärsämäen puolessa välissä.

Kuusamo (7) *Karsikkoniemi, Iijärvi, myös nimet Karsikkoaho, Karsikkosuo, Karsikkosalmi *Karsikkosaaret, Käsmäjärvi n.25 km keskustasta lounaaseen. *Karsikkolampi,  keskustasta 53 km kaakkoon, Suomussalmen rajalle 5 km *Karsikko, Kukkolanvaara, keskustasta 30 km kaakkoon, Venäjän rajalle 15 km *Karsikko, Määttälänvaara, keskustasta 20 koilliseen. *Karsikko, Kovajärven Kovaniemessä, keskustasta 16 km länteen *Karsikko, Kurkijärven eteläpuolella, keskusta 24 km länteen
Taivalkoski (4) *Karsikkoniemi Kurtinlampi Alakylä *Karsikkoranta Koviojärven eteläpuolella. Vieressä Karsikkovaara ja Karsikkosuo *Karsikkokumpu, keskuksesta 14 km koilliseen. Taivalkoski-Kuusamo tielle 6 km, vieressä Karsikkosuo *Karsikkoaho, Narkionjärven eteläpuolella, keskustasta 22 km etelään
Ranua (3) *Karsikkovaara, Pudasjärven rajalle sijoittuva alue. Ranualta noin 32 km kaakkoon päin. Vieressä Karsikkosuot. *Karsikkosuo, Nuupasen lähellä 12 km keskustasta luoteeseen. Vieressä mielenkiintoiset nimet Pyhälampi ja Pyhälammenkankaat *Karsikkosuo, keskustasta 3 km etelään Ranua – Pudasjärvi tien varressa
Pudasjärvi (9) *Karsikkoniemi, Iinattijoki, myös nimi Karsikkovaara, Iinattijärvestä 4 km etelään *Karsikkoniemi, Jongunjärvi Vattusaari *Karsikkoniemi, Jaurakkojärvi *Karsikkokangas, Iso-Syötteeltä 7 km koilliseen. Vieressä Karsikkolampi ja tilan nimenä Karsikkojärvi. *Karsikkokangas, Pudasjärvi-Ranua tien puolivälissä. Siuruanjoelle alle 1 km. Kokkokylästä etelään  3 km. *Karsikkovaara, keskustasta itään yli 40 km, lähes sama matka Taivalkosken keskustaan. Vieressä Karsikkojärvi. Alle 5km:n päässä Puhosjärvi, jossa saari nimeltä Hautasaari. *Karsikkosuo, Suomussalmen ja Taivalkosken rajalla. Suomussalmen Näljänkästä 14 länteen *Karsikko, Iijoen etelärannalla, Pudasjärvi-Ranua tielle 9 km, vieressä Karsikkoperä *Karsikkosaari, Pudasjärvi, keskustan vieressä 3 km länteen
Suomussalmi (12) *Karsikkoniemi, Kiantajärvi Hietaselkä, vieressä Karsikkolahti *Karsikkoselkä, Kiantajärven pohjoisosassa vajaa 40 km keskustasta pohjoiseen. Kartassa voi lukea Kuivikkoselkä. Itärannalla on Hautaniemi. *Karsikkoranta, Pyhäkylä, Korvuanjärven eteläosa *Karsikkojärvi. Venäjän raja halkaisee tämän järven. Matkaa Vartiuksen raja-asemalle 10 km *Karsikkovaara, Venäjän raja halkaisee tämän paikan. Vartiuksen raja-asemalle 17 km. Vieressä Karsikkosuo ja Karsikkolampi. *Karsikkovaara, Venäjän rajalle 3 km. Suomussalmen keskustasta 31 km itään Raatteen tien pohjoispuolella. Vieressä Karsikkosuo ja Karsikkolampi. *Karsikkovaara, keskustasta 38 km luoteeseen, Näljänkään 7 km *Karsikkovaara, keskustan kohdalla salmen toisella puolella Turjanlinnan yläpuolella *Karsikkosuo, Suomussalmen kirkonkylästä 4 km koilliseen Kiantajärven Isolahden vieressä *Karsikkosuo Hamppusperä, Pesiöstä 5 km pohjoiseen. keskustasta 19 km luoteeseen *Karsikkosuo, keskustasta 14 km etelään Emäjoen varrella. Joen toisella puolella lentokenttä! *Karsikkoaho, Raatteen tien etelään, Venäjän rajalle 3 km. Vieressä Karsikkolampi ja Karsikkolahti.

Puolanka (1) *Karsikkoselkä, Kalhamajärven eteläosassa vajaa 20 km keskustasta luoteeseen. Rannan nimi on Karsikkoranta. Vieressä Ristimännikkö ja Ristisuo. Liittyvätkö nämä nimet toisiinsa?
Vaala (1) *Karsikkokangas, noin 10 km Oulujärven rannalta itään Manamansalon korkeudelta. Noin 3 km Hautakankaalle. Hauta-sana liittyy kuolemaan.
Paltamo (3) *Karsikkoniemi, Kivesjärvi, Alanteenlahti. Vieressä Karsikkosuo. Keskustasta 23 km länteen. *Karsikkoranta, Kalhamajärvi. Vieressä Karsikkoselkä, myös Ristisuo *Karsikko, Kivesjärven etelärannalla, keskustasta 18 km länteen
Kajaani (3) *Karsikkoniemi, Oulujärvi Uimaniemi *Karsikkokangas, Otanmäestä 9 km länteen. Matkaa 2 km Kajaani-Pyhäntä tielle *Karsikkovaara, 20 km Kajaanista etelään Sotkamon rajalla päin.
Hyrynsalmi (3) *Karsikkovaara, keskustasta 17 km itään *Karsikkosuo, Moisiovaaran ja Kokkojärven välissä *Iso-Karsikko, keskustasta 11 km itään, vieressä Pieni-Karsikko, Karsikkosuo ja Karsikkoaho
Kuhmo (6) *Karsikkoniemi, Tolpanlampi Niva *Karsikkokangas, Valtimo-Kuhmo tien lähellä Lauvuksentien varrella. Vieressä Karsikkojärvi, Karsikkokoski ja Karsikkojoki.  *Karsikkovaara, Lieksa - Kuhmo rajalta 12 km. Venäjän rajalle alle kilometri. Vieressä Karsikkosuo ja Karsikkolammet *Karsikkosaari, Lentua-järvi. Keskustasta 18 km koilliseen. Pohjoispuolella olevassa saaressa lukee ”Kivikautinen asuinpaikka ja pyyntikuoppia”.  *Karsikkosuo, Venäjän rajavyöhykkeellä Ulvinsalon luonnonpuiston eteläpuolella *Karsikko, Saunajärven länsipuolella, keskustasta 28 km kaakkoon
Sotkamo (3) *Karsikkokangas, Maaselän alueella noin 7 km Valtimon rajalta. 6-tielle matkaa alle 5km. Vieressä Karsikkosuo *Karsikkolampi, 5 km päässä Valtimo – Rautavaara rajalta. Alle 4 km päässä on Hiisi-alkuisia sanoja, mitkä viittaavat muinaisiin pyhiin paikkoihin ja palvontamenoihin: Hiisijärvi, Hiidenvaara ja Hiidenkattila, jotka ovat luonnonsuojelualuetta. *Karsikko, Tipasjoen varrella Sotkamo – Kuhmo tien varressa, keskustasta 13 km itään

Pihtipudas (1) *Karsikkoniemi (metsäalue), Muurasjärven vieressä, vieressä Karsikkoräme
Laukaa (1) *Karsikkoniemi, Lievestuoreen järvi
Pyhäjärvi (1) *Karsikkokangas, Pyhäjärvi.  Pyhäjärven ja Haapajärven keskuksiin matkaa 21 km. Vieressä Iso Karsikonneva, mikä kuuluu soidensuojelualueeseen.
Kiuruvesi (4) *Karsikkoniemi, Kiuruvesi, keskustasta 7 km kaakkoon, vieressä Karsikko *Karsikkomäki, Kuusenmäentien varressa lähellä Pyhäjärven rajaa. Matkaa 1 km Kiuruvesi-Pyhäjärvi tielle *Karsikkomäki, Heinäperä, keskustasta 29 km pohjoiseen. 5 km Vieremä-Pyhäntä tielle *Karsikkoaho, keskustasta 2 km pohjoiseen
Pielavesi (4) *Karsikkoniemi, Nilakka *Karsikkomäki, Maaningantien läheisyydessä. Saari-Pajunen järvelle alle 1 km.  2 km:n päässä on Arkkuvuori. Arkku-sana liittyy kuolemaan. Liekö näillä yhteyttä keskenään? *Karsikkokangas, Pielaveden keskustasta 6 km luoteeseen. Alle 3 km matka Kirkkosaari-nimiseen saareen. Onko sitä käytetty hautauspaikkana? *Karsikko, Pienen Patajärven pohjoispuolella, keskustasta 18 km Lapinlahden suuntaan.
Vieremä (1) *Karsikkomäki. Sukevalta 13 km luoteeseen päin. Vieressä Karsikkosuo.
Sonkajärvi (1) *Karsikkoaho, Kauppilanmäki, keskustasta 14 km länteen
Iisalmi (3) *Karsikkomäki, Pörsänmäki, Lapinlahden keskustasta 15 km luoteeseen *Karsikko, tila Poroveden pohjoisosan rannalla 6 km keskustasta länteen *Karsikko, Lapinlahden rajalla 25 keskustasta 25 km itään
Lapinlahti (1) *Karsikko, Onkiveden rannalla Martikkalansaaren lähellä, keskustasta 6 km länteen
Nilsiä (Kuopio) (2) *Karsikkoniemi, Syväri, laskettelukeskus Tahkon kohdalla, vieressä Karsikkoselkä ja Karsikkosaari *Karsikkosaari, Syväri, keskustasta 6 km pohjoiseen. Vieressä Surmaluoto
Kuopio (2) *Karsikkoniemi, Juurusvesi Jännevesi *Karsikkosaari, Kallavesi Viitaniemi, vieressä Karsikkolahti
Kaavi (6) *Karsikkoniemi, Kaavinjärvi *Karsikkoniemi, Rauvanjärvi Kurolankylä *Karsikkomäki, Kurolankylä, Kaavi-Outokumputien puolessa välissä tien ja rautatien vieressä *Karsikkomäki, Rovevaara, Sivakkavaarasta 6 km länteen *Karsikkovaara, keskuksesta noin 3 km. Vieressä Saarijärvi ja siinä saaret Suuri Hautasaari ja Pieni Hautasaari, kuolemaan liittyvät sanat. Matkaa Karsikkovaarasta saariin noin 3 km. *Karsikkosuo, keskustasta 5 km pohjoiseen Kotajärven pohjoispuolella
Tuusniemi (2) *Karsikkosuo, Riistavesi-Kaavi tien läheisyydessä noin 9 km Kaavilta luoteeseen. *Karsikkosuo, Kaavilta 9 km lounaaseen
Juankoski (1) *Karsikko, tila  Kaavilta  5km luoteeseen päin
Rautavaara (3) *Karsikkomäki, keskustasta alle 10 km Sonkajärven suuntaan. Lähellä ovat järvet Vaalea-Karsikko ja Musta-Karsikko *Karsikkomäki, keskustasta 9 km luoteeseen. Rautavaara-Iisalmi tielle *Karsikkokangas, Ylä-Luostan kylän alueella. Vieressä Karsikkosuo ja Mustakarsikko-lampi. Matkaa Nurmes-Kuopio tielle n. 1 km

Nurmes (2) *Karsikkoniemi Kuokkastenjärvi Aronsalmi valtatie 6 varrella, vieressä Karsikkoselkä ja Karsikkotie. Viereisessä pienessä Saunasaaressa on ortodoksinen kalmisto, kuolemaan liittyvä sana! *Karsikkoniemi Pielinen Lipinlahti-Kopras, vieressä Karsikkosaari, Karsikkovaara ja Karsikkosuo. Lähellä on Arkkusaari.  Vieressä vaaran päällä lisäksi Hautakorpi.
Lieksa (8) *Karsikkoniemi, Sauvonjärvi Nurmijärvellä, vieressä Karsikkolahti *Karsikkoniemi Pielinen Jamalinlahti, vieressä Karsikkolahti *Karsikkomäki, Nurmes-Lieksa tien varrella Egyptinkorventien risteys. Nurmeksen rajalle 1,5 km *Karsikkokangas, Ruunaan luonnonsuojelualueella Ruunaan järven eteläpuolella *Karsikonvälikankaat, keskustasta 13 km kaakkoon. *Karsikkovaara, noin 15 km Lieksan keskustasta kaakkoon. Vieressä Karsikko ja Karsikkolampi. *Karsikkosaari, Viekinjärvessä. Vieressä tila Karsikko. Lähellä Raatosaari. Raato tarkoittaa ruumista. Matkaa saareen alle 2 km *Karsikkosuo, Hatunkylästä 4 km etelään.
Ilomantsi (4) *Karsikkovaara, Kulujärven vieressä, keskustasta 20 km luoteeseen *Karsikkosuo, Mäkrävaaran ja Rehvanan puolessavälissä, keskustasta 8 km etelään, vieressä kangas nimeltään Karsikkosaari!  *Karsikkovaara, Enon Luhtapohjasta 3 km kaakkoon Kulujärven vieressä *Karsikko, Kalliovaara, keskustasta 18 km etelään. Tuupovaaran keskustasta 14 km itään.
Juuka (4) *Karsikkoniemi Pielinen Länsi-Vuokko, Nurmeksen rajalle 6 km. Vieressä Karsikkovaara.
*Karsikkovaara, Nunnanlahden keskustasta 3,5 km Joensuuhun päin tie 5 läheisyydessä *Karsikkosaari, Pielinen Kaunissaaren eteläosa, keskustaan noin 5 km. *Karsikkosaari, Pielinen, Larinsaaren lähellä, keskustaan 12 km
Polvijärvi (1) *Karsikkosuo, Hukkala Heinä-Sukkulajärven pohjoispuolella 16 km keskustasta länteen, puolen kilometrin päässä on Kalmonniemi. Kalmo tarkoittaa kuollutta ruumista.
Eno (Joensuu) (1) *Karsikkoniemi Kaltimonjärvi
Kontiolahti (1) *Karsikkovaara, Romo, Kajaani-Joensuu tielle 4 km
Joensuu (1) *Karsikko kaupunginosa
Kiihtelysvaara (Joensuu) (1) *Karsikkovaara, n.3 km Kiihtelysvaarasta pohjoiseen. Vieressä Karsikonkangas, Karsikkojärvi ja Karsikkola.
Outokumpu (1) *Karsikkolammenkangas, keskustasta 10 km pohjoiseen. Matkaa Viinijärveen 5 km. Vieressä Karsikkolampi.
Liperi (4) *Karsikkoniemi Orivesi Savonselkä *Karsikkoaho, Liperi-Heinävesi tien lähellä, keskustasta etelään 10 km *Karsikko, Viinijärvi - Varkaus tien varressa, Viinijärveltä 7 km etelään Pyhäselän rannan lähellä. *Karsikko, Viinijärven keskustastan vieressä Särkijärven rannassa.
Rääkkylä (1) *Karsikkoniemi Pyhäselkä Piimälahti, vieressä Karsikkokangas
Tuupovaara (Joensuu) (2) *Karsikkovaara, Herajärvi, Tuupovaaran kirkonkylästä 8 km koilliseen *Karsikkovaara, Hoilolan kylä, Öllölään 5 km
Kitee (4) *Karsikkoniemi Orivesi Asikko. Vieressä Hautaniemi, kuolemaan liittyvä sana *Karsikkoniemi Ätäskö. Niemen toisella puolella Kuolemasaari, kuolemaan liittyvä sana *Karsikkoniemi Pyhäjärvi Kontiolansalo *Karsikkoniemi Pyhäjärvi Pohjukka

Suonenjoki (1) *Karsikonmäki, kylätaajama Iisvedellä noin 6 km Suonenjoen keskustasta. Alueella myös Karsikontie.
Heinävesi (2) *Karsikkoniemi Jänisvesi Jänislahti *Karsikkoniemi Kermanjärvi Hyövynnniemi
Kangaslampi (Varkaus) (1) *Karsikko, saari  Savonlinnan Oravista 11 km pohjoiseen. Vieressä Hautaniemi
Juva (1) *Karsikkomäki, Juvan ja Sulkavan välillä. Alueella Pieni Karsikkolampi ja Suuri Karsikkolampi,
Rantasalmi (1) *Karsikonniemi Haukivesi Tihilänniemi
Kerimäki (Savonlinna) (1) *Karsikkoniemi Puruvesi Rauvanniemi
Punkaharju (Savonlinna) (2) *Karsikkoniemi Puruvesi Pihlajavesi Laukansaari *Karsikkoniemi Pihlajavesi Utrasniemi, myös Karsikkokuoppa
Uukuniemi (Parikkala) (1) *Karsikkovaara, Uukuniemen kirkonkylästä 3 km pohjoiseen
Parikkala (2) *Karsikkomäki, keskustasta 11 km etelään valtatien varrella *Karsikkoaho, keskustasta 17 km junaradan vieressä.
Rautjärvi (3) *Karsikkoniemi Sarajärvi. Vieressä Kirkonmäki. Onko muinainen kirkon paikka ja hautausmaa? *Karsikkomäki, Hinkkasennotko, keskustasta 5 km luoteeseen *Karsikkomäki, talo, keskustasta 2 km lounaaseen
Ruokolahti (2) *Karsikkoniemi Haapavesi Kotaniemi *Karsikkomäki, Houkkala, Vahterusjärven lähellä, keskustasta 12 koilliseen
Puumala (1) *Karsikkoniemi Saimaa Luukkolansaari Ruunalahti, vieressä Karsikkolahti
Ristiina (Mikkeli) (4) *Karsikkoniemi Kinkjärvi. Lähellä Surmasaari, kuolemaan liittyvä sana *Karsikkomäki, Sollankylä, Pellosniemeltä 14 km etelään *Karsikkomäki, Majaveden lähellä, Pellosniemeltä 18 km kaakkoon *Karsikko, Pellosniemi, sataman läheisyydessä
Mäntyharju (1) *Karsikkoniemi Kallavesi Lyytikkälä. Vieressä kalliomaalaus!
Valkeala (Kouvola) (1) *Karsikko, nykyinen louhos, Tuohikotista 6 km lounaaseen.
Lemi (1) *Karsikkoniemi Kivijärvi Kinttu

Karsikkoja Ruotsissa

Karsikkojärviä on Ruotsin puolella ainakin Kiirunassa ja Haaparannalla. Tämä ei ole mikään ihme, onhan alue suomalaisten vanhaa asuinaluetta! 

Venäjä

Aleksi Konkan vuonna 2013 Petroskoin yliopiston kustantamon julkaisema Karsikko-kirja (286 s.) käsittelee karsikko-ilmiötä eri puolilta ja suunnilta, aina saaliskarsikosta vainajan karsikkoon. Se kattaa maantieteellisestikin hyvin laajan alueen: Pohjois-Norjasta Uralille ja Keski-Volgalle saakka, pistäytyen myös Siperian puolelle. Karsikkomateriaalia on runsaasti hankittu eri pohjoisvenäläisiltä alueilta, myös Komista ja Marista. Kuinka ollakaan, juuri täällä on suomensukuisia kansoja! Tiedemies on tehnyt kirjan, siitä suuret kiitokset hänelle. Kuitenkin on hyvä ymmärtää, missä on karsikoiden tekemisen alkulähde. Se on Israelissa, kuten tämän kirjoituksen alkupuolella on kerrottu kahden sivun alueella. Sana karsikko tulee sieltä jopa ääntämistapaa myöten! Lyhyt kertaus edellä kirjoitetusta:  Muinaisheprea kirjoitettiin muinaisilla aakkosilla ennen näitä aramelaisia aakkosia ja silloin sana karath = karsi, katkaise, lausuttiin pehmeällä thaf-kirjaimella, jonka ääntäminen muistutti enemmän 'sh' kirjainta.
   
Edellä oli lueteltu 177 erillistä paikkaa, joissa on vähintään yksi karsikko-sanalla alkava paikannimi. Alla olevasta karttakuvasta voidaan helposti havaita, mille alueelle Suomen karsikot sijoittuvat. Paikannimet ovat kuin historiallisia muistomerkkejä ja samalla todistuskappaleita suomalaisten muinaisista tavoista. Idän vaikutus on selvästi nähtävissä. Miten suuri osuus Ruotsin vallan ajalla vuosien n. 1200-1800 välisenä aikana on siihen, että läntiseen ja eteläiseen Suomeen ei ole jäänyt näitä historiallisia todisteita? On varmaan niitä, jotka haluavat selittää asioita sattumien avulla. Itse en usko niihin tämän asian suhteen, siksi halusin tuoda tämän asian julki tämän kirjoituksen avulla! Ei voi olla sattumaa, että suomalaiset käyttivät puita epäjumalanpalvelun välikappaleina kuten tekivät myös Israelin sukukunnat ennen karkotustaan kansojen sekaan vajaa 3000 vuotta sitten.


Tämän kirjoitukseni olen julkaissut vajaa kaksi vuotta sitten kotisivuillani, mitkä löytyvät täältä